Keskustelu lasten ja nuorten kanssa on hyväksi – mutta niin on myös kehollinen läheisyys ja turva

  

Heräsimme aamuun, jota kukaan ei olisi halunnut nähdä. Sota Euroopassa on totta. Samalla oma arkemme jatkuu: on käytävä töissä, lapset menevät kouluun ja ruokaakin on tehtävä.

Lapsi muodostaa oman käsityksensä sirpaleisista asioista: siitä mitä näkee lehtien otsikoista ja mitä aikuiset puhuvat, tai siitä mitä jossakin elokuvassa tai pelissä tapahtui, ja mitä kaverin mummu muisteli. Monet sivustot tarjoavat nyt vinkkejä siihen, miten lasten kanssa pitää keskustella aiheesta. Keskustelu onkin tärkeää. Erityisen tärkeää aikuisena on tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuutta kysyä, kertoa, puhua. Olla kuulolla.

Samalla muistutan, että olemme tuntevia olentoja ja tunteet antavat ikään kuin suoraa lähetystä kehostamme (ks. Damasio). Pelon tunne lamauttaa mieltä ja estää oppimista. Ahdistus voi tuntua paineena rinnassa ja fyysinen levottomuus voi lisääntyä.

 

Voi myös olla, että vaikka lapsen ja nuoren tunnereaktiot eivät näy päälle päin, ne jäykistävät hartioita ja hengitys muuttuu pinnalliseksi. Siksi korostan pelkän keskustelun sijasta kehollisia keinoja luoda myönteistä tunneilmapiiriä.

Tunteet ovat ennen kaikkea kehollisia asioita, ja kehollisesti niitä voidaan myös purkaa ja säädellä. Käsillä tekeminen voi rentouttaa: esimerkiksi askartelu antaa mielekästä tekemistä käsille ja samalla keskustelukin onnistuu. Hama-helmillä kuvioiden tekeminen voi auttaa viemään ajatuksia muualle. Pulkkamäki ja lumiveistosten tekeminen tarjoavat kunnon fyysistä ponnistelua – lumileikeissä peuhaaminen tuottaa iloa niin lapsille kuin aikuisillekin.

Kehon rentouttaminen on erityisen tärkeää voimakkaiden tunnereaktioiden aikana ja silloinkin, kun tunnereaktiot ovat piiloon jääviä. Pitkät uloshengitykset ja rauhallinen venyttely tutkitustikin rauhoittavat mieltä. Aina on hyvä hetki silittää kasvavan lapsen tai nuoren selkää, tai rapsuttaa vähän lapaluiden välistä.

 

Lisäksi jos lapsi on enemmän kiinnostunut harrastuksestaan kuin sodasta, ei häntä ole välttämätöntä altistaa sotakeskusteluille. Lapsella ja nuorella on täysi oikeus keskittyä viulun soittoon tai cheerleader- esitykseen. Tärkeintä on edetä lapsen tunnemaastossa hänen tarpeitaan aistien ja kunnioittaen. Meidän aikuisten tehtävä on kuitenkin olla käytettävissä turvallisena selkänojana, johon voi tukeutua.

Samalla meidän jokaisen on tärkeä pitää huolta siitä, että normaali arki jatkuu. Aikuisen käytös voi nykyaikana syrjähtää mielelle epäedulliseen toimintaan: seuraamme uutisia, twiittaamme ja tykkäämme, juomme liikaa kahvia ja käymme somekeskusteluja puhelimella samalla kun isompi näyttö pauhaa taustalla. Tämä ei pidemmän päälle suojele kenenkään hyvinvointia. Omaa mieltä voi myös lempeästi suostutella: 

”Olisiko nyt parempi juoda iso lasillinen raikasta vettä ja laittaa laitteet hetkeksi kiinni?” 

Voimme kysyä itseltämmekin: ”Mikä tuottaisi minulle aitoa hyvää oloa juuri nyt?”

 

Koulussa tunneilmaisut ovat jatkuvasti läsnä. Luokan tunneilmapiiri rakentuu jokaisen yksilön omasta panoksesta ja opettaja on sen tärkein vakauttaja. Tunnekasvatusta tutkivana opettajana sanoisin, että kun maailmassa on sota, eivät murtoluvut juuri tänään ole tärkein asia. Tärkeintä on turvallisen tunneilmapiirin luominen. Siihen voi sopia keskustelu – tai ne keholliset keinot.

Taito- ja taideaineet antavat mahdollisuuden tuottaa iloa, yhteisöllisyyttä, esimerkiksi kädet maalissa touhuaminen tai yhdessä luistelemaan meneminen voivat olla voimakkaasti myönteistä tunneilmapiiriä lisääviä vaihtoehtoja.

Jos juuri tänään oppilaat vaikuttavat ahdistuneilta eikä keskittyminen kielioppiin vaikuta sujuvan, voi musaluokasta hakea erilaisia rumpuja ja rytmisoittimia, ja käyttää koko tunnin erilaisten rytmien harjoittelemiseen. Askartelutikuilla rakentelu yhdessä parin kanssa voi päästää luovuuden valloilleen. Luokan lattialle voi tehdä tikuista yhteisen kuvan – tai rakentaa temppuradan.

Myös koulussa voi välillä jättää luokkahuoneen ja lähteä pihalle rakentamaan lumilinnaa. Juuri nyt siihen on suotuisat olosuhteet lähes joka puolella Suomea.

 

Jokainen kasvattaja, opettaja, vanhempi, kummi ja sisarus: juuri nyt kannattaa halata lasta ja nuorta tiukasti. Halauksella voimme välittää asioita, joita sanoilla on vaikea sanoa. ”Olen tässä, olen tukenasi, en unohda sinua, vaikka ajatukseni ovat välillä muualla.”

Poliittisen analyysin sijaan voimme tarjota fyysistä turvaa ja syliä. Jos itse istuu rauhassa sohvalla, voi saada jopa teinin kainaloon kiehnäämään. Usein lapset ja nuoret rakastavat katsoa lapsuuskuvia albumista – ja mikä olisikaan nyt parempaa kuin palata onnellisiin kesäpäiviin yhteisten muistojen myötä.