Tunnekasvatus taito- ja taideaineissa tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia

 

Viime aikoina moni taho on ottanut yhteyttä ja pyytänyt minulta koulutusta siitä, kuinka yhdistää taito- ja taideaineet sekä tunnekasvatus. Olen ollut tästä enemmän kuin innoissani, sillä omassa tutkimuksessani näyttäytyy myös se, miten hyvä alusta taito- ja taideaineet ovat tunnekyvykkyyden kehittämisen kannalta. Myös nykyisessä perusasteen opetussuunnitelmassa tunneosaaminen mainitaan eri tavoin taito- ja taideaineiden sisällöissä ja tavoitteissa.

Taito- ja taideaineihin sisältyykin erinomainen mahdollisuus tunnekasvatukseen. Kuten tiedetään, musiikki herättää ja hoivaa tunteita. Kuvataiteen puolella voi kokea erilaisia tunteita työskennellessä mutta myös valmiita töitä tarkastellessa. Taide eri muodoissa voi olla hyvin korjaava tai jopa parantava kokemus.

Filosofi Martha C. Nussbaum kirjoittaa, kuinka taito- ja taideaineet sekä humanistiset aineet ovat erityisen tärkeitä myötätunnon kyvyn kehittymisen näkökulmasta. Jotta ihminen voi kokea myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan, tarvitaan mielikuvituksen kykyä. Ja taito- ja taideaineet kehittävät nimenomaan mielikuvituksen kykyä.

Koulussa oppiminen perustuu yleensä aina ryhmän olemassaoloon. Räihä & Nikkola kirjoittavat siitä, miten aina kun ryhmä kokoontuu, siellä on valtaa jaossa. Koulun oppilasryhmissä valta on usein epätasaisesti jakautunutta. Ajatellaanpa asiaa taito- ja taideaineiden kannalta. Jos ryhmässä valta on vahingollisella tavalla jakautunutta ja musiikintunnilla tavoitteena on harjoitella erilaisia rytmejä tai liikkua musiikin mukana: Kenellä on silloin oikeus/rohkeus/mahdollisuus liikkua vapaasti ja itseään ilmaisten? Kuka uskaltaa ehdottaa yhteistä rytmiä kaikkien kuullen ja nähden? Voiko kuka tahansa mennä laulamaan mikkiin vai onko se vain tiettyjen oppilaiden ”oikeus”?

Nikkola kirjoittaa myös siitä, kuinka ryhmän jäsenet alkavat välittömästi suojata itseään, jos kokevat ryhmässä jonkinlaista uhkaa. Oppilaiden energia ei silloin suuntaudu varsinaiseen työskentelyyn vaan siihen, kuinka suojella omaa minuutta. On siis todella tärkeää, että opettaja tiedostaa tunnekasvatuksen mahdollisuudet juuri taito- ja taideaineiden tunteja suunnitellessaan.

Määrittelen omassa tutkimuksessani tunnekasvatuksen olevan tiedostettua ja ohjattua toimintaa, jonka tavoitteena on rakentaa myönteistä tunneilmapiiriä. Tunnekasvatus tähtää siihen, että lapsille kehittyy kyky käsitellä rakentavasti sekä oppimista edistävästi omia ja toisten tunteita ja tunnekokemuksia.

Taito- ja taideaineiden tunneilla on loputtomasti erilaisia mahdollisuuksia toiminnallisiin leikkeihin tai tehtäviin, jotka herättävät oppilasryhmässä myönteisiä tunteita. Kehollinen lämmittely näyttääkin olevan todella merkittävää silloin, kun haluamme oppilaiden ilmaisevan itseään eri tavoin. Varsinkin musiikin tunneilla kehollisen lukkiutuneisuuden poistaminen vaikuttaa olevan ehto sille, että oppilas pystyy osallistumaan soittoon ja lauluun vapaasti ja omana itsenään. Musiikissa ja varmasti myös liikunnassa myös erilaisten välineiden rooli on tärkeä: on helpompaa ilmaista itseään, kun kädessä on esimerkiksi syömäpuikko, pallo tai hernepussi, johon huomion voi kiinnittää.

Eräs elementti, jota ehdottomasti kannattaa käyttää osana taito- ja taideaineiden opetusta, on kertomukset. Juonelliset kertomukset auttavat usein oppilaita pääsemään luovaan tilaan, jossa ideat ja ehdotukset syntyvät. Kertomukset esimerkiksi kuvataiteen opetukseen yhdistettynä antavat monia mahdollisuuksia myös tunnetaitojen opettelulle. 

Kertomukset hyödyttävät myös musiikin tunteja: voidaan eläytyä kertomuksen hahmon tai henkilön rooliin ja siitä käsin luoda omia sävellyksiä tai harjoitella äänen voimakkuuden vaihteluita.

Tunnekasvatuksen näkökulmasta myös oppitunnin lopettamiseen kannattaa panostaa. Millainen välituntitunnelma syntyy silloin, kun oppilaat lähtevät oppitunnilta, joka päättyy yleiseen hälinään ja opettajan ohjeisiin, jotka hukkuvat välkälle lähtevien oppilaiden huuteluihin? Ja millainen vaikutus puolestaan on sillä, että oppitunti loppuu yhteiseen tuokioon, jossa esimerkiksi lauletaan vielä kerran juuri opeteltu laulu tai tehdään yhteinen, rauhoittava hengitysharjoitus?

Kaikkien taito- ja taideaineiden tunneilla meidän on mahdollista tarjota oppilaille kauneuden kokemuksia. Olen kehittänyt tämän termin kuvaamaan niitä kokemuksia, joiden avulla oppilaat pääsevät jollakin tavalla hetkeksi arjen yläpuolelle. Kauneuden kokemukset voivat kannatella oppilasta, jonka kotona on surua tai nuorta, joka kokee yksinäisyyttä. Ne tuovat koulun hektiseen arkeen pienen kurkistuksen siihen maailmaan, joka on yhtä lailla olemassa ja joka herättää myönteisiä, innostavia tunnetiloja.

Kauneuden kokemukset ovat lapselle ja nuorelle kuin lupaus: on olemassa muutakin, jotain parempaa ja ihanaa. On olemassa muutakin kuin tämän aamun pimeys tai kodin painostava tunnelma. Kauneuden kokemukset ovat tärkeitä myös opettajalle – ne voivat tuoda kaivattua hyvinvointia niin koulun aikuisille kuin lapsille.

Tunnekasvatus taito- ja taideaineissa on valtava mahdollisuus. Toivottavasti sait tästä tekstistä ideoita omaan työhösi lasten ja nuorten parissa.